TekoälykuvaUunimunakas kasviksilla
Uuniruoka, jossa parsakaali, purjo, pinaatti, peruna ja aurinkokuivatut tomaatit yhdistyvät kermaiseen munaseokseen.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 200 g Parsakaali palotettuna
- 2 kpl Purjo renkaiksi leikattuna
- 50 g Pinaatti
- 300 g Peruna keitettynä, jäähdytettynä ja kuutioituna
- 50 g Aurinkokuivattu tomaatti hienonnettuna
- 10 kpl Kananmunat
- 200 ml Crème fraîche
- 0.5 tl Kuivattu timjami
- 10 g Voi vuokaa varten
- Suola
- Mustapippuri tuoreena rouhittuna
- 100 ml Ruohosipuli hienonnettuna
- 6 kpl Ruisleipä viipaleina
Valmistus
Laita parsakaali, purjo, tuore pinaatti, keitetyt jäähdytetyt perunakuutiot ja aurinkokuivatut tomaatit voideltuun uunivuokaan ja sekoita.
10 minVatkaa kananmunat, crème fraîche ja timjami kulhossa tasaiseksi.
5 minKaada seos vuoassa olevien kasvisten päälle ja paista 175 °C:een esilämmitetyssä uunissa (kiertoilma) 30–45 minuuttia, kunnes munaseos on kypsää.
40 minTarjoa uunimunakas hienonnetun persiljan ja ruisleivän kanssa.
Uunimunakas on se ruoka, joka pelastaa jääkaapin pohjalla lojuvat kasvikset ja perunat yhdellä vuoalla. Munaseos toimii liimana ja kantajana – se ei ole pääosassa, vaan sitoo kasvikset yhteen niin, että palasta saa haarukalla kiinni eikä kaikki hajoa lautaselle. Ratkaisevaa on kaksi asiaa: kasvikset eivät saa jäädä nesteeseen kylpemään, ja munaseos saa hyytyä rauhassa, ei kiirehtien.
Pinaatti ja purjo päästävät paistaessa nestettä, ja jos se jää vuoan pohjalle, munaseos ei tartu kasviksiin vaan valuu niiden välistä. Siksi kasvikset kannattaa levittää tasaisesti ja antaa niiden olla suht kuivia – keitetty peruna jäähdytettynä auttaa tässä, koska se ei enää luovuta kosteutta samalla tavalla kuin kuuma.
Kypsyyden näkee keskeltä: kun vuokaa ravistaa varovasti ja keskiosa ei enää aaltoile nestemäisesti vaan tärähtää kiinteästi, se on valmis. Pintaan saa tulla kevyt kullanruskea väri reunoille, keskelle ei. Aika uunissa on vain arvio – oikea kotiuuni voi olla kymmeniä asteita väärässä, ja kiertoilma kypsentää reunoja nopeammin kuin keskikohtaa, joten reunojen väri ei kerro mitään keskustan tilasta.
Parsakaali kannattaa paloitella pieniksi, suupalan kokoisiksi nupuiksi, koska isot palat eivät ehdi pehmetä munaseoksen seassa – ne jäävät raaoiksi keskeltä, vaikka pinta näyttäisi kypsältä. Jos parsakaalia ei ole, kukkakaali toimii samalla logiikalla: kumpikin kestää paiston rikkoutumatta liiaksi.
Purjo leikataan renkaiksi, koska se kypsyy munaseoksessa itsestään – sitä ei tarvitse esikypsentää, kunhan renkaat ovat ohuita. Jos purjoa ei löydy, keltasipuli käy, mutta sen maku on terävämpi, niin määrää kannattaa vähentää hieman.
Pinaatti lisätään tuoreena eikä pakastettuna siksi, että pakastepinaatti luovuttaa paistossa paljon nestettä, joka estää munaseosta hyytymästä kunnolla – tämä on juuri se virhe, jota kuivan kasvispohjan vaatimus estää. Jos tuoretta pinaattia ei ole, pakastettu käy, kunhan se puristetaan todella kuivaksi ennen vuokaan laittoa.
Peruna tuo täyttävyyttä ja sitoo ruoasta aterian, ei vain lisukkeen. Se keitetään ja jäähdytetään etukäteen, koska kuuma peruna höyryäisi uunissa ja kostuttaisi munaseoksen pohjan. Aurinkokuivattu tomaatti antaa makupisteitä siellä täällä – jos sitä ei ole, tuoreet kirsikkatomaatit puolitettuina korvaavat sen, mutta niistä irtoaa enemmän nestettä, joten niitä kannattaa käyttää maltilla.
Crème fraîche tehdään munaseos pehmeäksi ja kermaiseksi sen sijaan, että se jähmettyisi kumimaiseksi kuten pelkkä muna tekisi. Jos crème fraîchea ei ole, kriteeri on rasvainen, hapan maitotuote: ranskankerma tai jopa kreikkalainen jogurtti toimii, kunhan se ei ole liian nestemäistä.
Suomalaisessa keittiössä tämä ruoka istuu luontevasti ruisleivän rinnalle – ruisleipä ei ole koriste vaan se, jolla lautanen tyhjennetään loppuun ja jolla munaseoksen pehmeys saa vastapainoksi jotain tiivistä ja hapanta puraistavaa.