TekoälykuvaCiambella – vain munanvalkuaisista
Kevyt kakku, joka on tehty ainoastaan munanvalkuaisista.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 100 g Vehnäjauho
- 50 g Perunajauho
- 200 g Sokeri
- 125 g Kasviöljy
- 250 g Munanvalkuainen
- 1 kpl Sitruunankuori
- 16 g Leivinjauhe
- Tomusokeri maun mukaan
Valmistus
Vaahdota munanvalkuaiset sakeaksi vaahdoksi sähkövispilällä tai yleiskoneella.
Yhdistä toisessa kulhossa sokeri, kasviöljy, vehnäjauho, perunajauho, leivinjauhe ja sitruunankuori; siivilöi kuivat aineet joukkoon.
Yhdistä molemmat seokset sekoittaen varovasti alhaalta ylöspäin.
Valmistele kakkuvuoka: silikonivuokaa ei tarvitse voidella, alumiinivuoka voidellaan ja jauhotetaan, tai vuora vuoka kostutetulla leivinpaperilla.
Kaada taikina vuokaan ja paista 180 asteessa noin 30 minuuttia.
30 minTarkista kypsyys puutikulla; jos se on kostea, jatka paistamista uunissa muutama minuutti lisää.
Anna jäähtyä kokonaan ja tarjoa tomusokerilla siroteltuna.
Ciambella on italialainen rengaskakku, jossa taikina nousee pelkällä munanvalkuaisvaahdolla – ei voita, ei kokonaisia munia. Kaikki ratkeaa yhdessä kohdassa: vaahdon pitää olla niin sakeaa, että se jää seisomaan vispilän väliin, kun nostat sen pois kulhosta. Jos vaahto jää löysäksi, kakku ei kohoa uunissa, vaan jää litteäksi levyksi, koska ilmakuplat ovat sen ainoa nostovoima – ei ole leivinjauhetta tai öljyä kannattelemassa rakennetta samalla tavalla kuin ilma.
Toinen ratkaiseva kohta on sekoitustapa, kun kaksi seosta yhdistetään. Öljyinen jauhoseos on painava, vaahto on ilmava: jos sekoitat voimalla tai ympyrää, ilma pakenee ja taikina laskeutuu silmissä. Sen takia liike on alhaalta ylös, kuin nostaisit kerroksia toistensa läpi – tarkoitus on sekoittaa aineet rikkomatta kuplia.
Jotkut sanovat, että munanvalkuaiskakku on terveellisempi vaihtoehto, koska siinä ei ole keltuaista. Ei näin: rasvaa on silti reilusti öljyn muodossa, ja sokeria enemmän kuin tavallisessa kakussa suhteutettuna jauhoihin. Kyse on rakenteesta ja käyttötarkoituksesta – usein jäljellä jääneiden valkuaisten hyötykäytöstä – ei kevyydestä.
Kärsivällisyyttä tarvitaan kahdessa kohdassa: vaahdon vaahdottamisessa, kunnes se todella seisoo, ja jäähtymisessä ennen leikkaamista. Kuuma kakku repeää veitsen alla ja tomusokeri sulaa kosteuteen läträkäksi.
Vehnäjauho antaa rakenteen, perunajauho tekee siitä kevyemmän ja hieman murenevamman – se on tärkkelystä, joka ei sido glutenia yhtä tiukasti, jolloin kakku ei jää kumimaiseksi. Jos perunajauhoa ei ole, maissitärkkelys toimii samalla periaatteella: mikä tahansa puhdas tärkkelys, joka ei sisällä omaa glutenia, sopii samaan tehtävään.
Sokeri ei ole vain makeutta, se vakauttaa valkuaisvaahtoa – siksi sitä on reilusti. Kasviöljy korvaa voin ja pitää kakun kosteana useita päiviä, koska öljy jää nestemäiseksi huoneenlämmössä toisin kuin voi; mikä tahansa mauton, nestemäinen öljy käy, oliiviöljyn maku voi tuntua kakussa turhan vahvalta.
Munanvalkuaiset ovat koko kakun nostovoima, kuten alussa sanoin, ja niiden pitää olla huoneenlämpöisiä – kylmät valkuaiset vaahtoutuvat hitaammin ja jäävät herkemmin löysiksi. Sitruunankuori tuo raikkautta, joka tasapainottaa makeutta; jos sitruunaa ei ole, appelsiinin kuori toimii samalla tavalla, kunhan käytät vain kuoren pintaa, ei valkoista kerrosta, joka on kitkerää.
Leivinjauhe on varmistus, ei pääasiallinen nostaja – se auttaa tasaisessa kohoamisessa, kun vaahto alkaa menettää ilmaa kuumuudessa. Tomusokeri lopussa on koriste, ei rakenteen osa, ja sen voi jättää kokonaan pois tai korvata vaikka hillolla.
Suomalaisessa keittiössä tämä on helppo tehdä tavallisella sähkövispilällä, mutta uunin lämpötila kannattaa tarkistaa itse – monen kotiuunin termostaatti heittää useita asteita, ja 180 astetta voi todellisuudessa olla 160 tai 200. Tikkutesti on tässä tärkeämpi kuin kello: kakku on valmis, kun tikku tulee ulos kuivana, ei kun ajastin piippaa.