TekoälykuvaSantiagon torttu — espanjalainen gluteeniton manteliherkku
Espanjalainen gluteeniton manteliherkku, koristeltu Pyhän Jaakobin ristin tunnuksella.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 3 kpl Kananmunat
- 50 g Sokeri
- 1 ripaus Suola
- 1 tl Kaneli
- 1 kpl Sitruunankuori
- 1 kpl Appelsiininkuori
- 125 g Mantelijauho tai hienoksi jauhettu manteli
- 1 ripaus Tomusokeri ripotteluun
Valmistus
Riko kananmunat suureen kulhoon, lisää sokeri ja vatkaa sähkövatkaimella vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää hyppysellinen suolaa, kaneli, sitruunan- ja appelsiininkuori ja sekoita.
Lisää mantelijauho ja sekoita varovasti lastalla, kunnes seos on tasaista.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun 20 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan.
Paista 160 asteeseen esilämmitetyssä kiertoilmauunissa.
28 minAnna valmiin tortun jäähtyä.
Piirrä paperille Pyhän Jaakobin ristin symboli, leikkaa se irti ja aseta tortun keskelle.
Ripottele tomusokeria ja poista sapluuna.
Santiagon torttu on itse asiassa munavaahtoa, johon on sekoitettu mantelia — ei jauhoja, ei leivinjauhetta. Koko rakenne nojaa yhteen asiaan: kuinka paljon ilmaa munat ja sokeri ehtivät nielaista itseensä vatkaimen pyöriessä. Se ilma on ainoa kohottava voima tortussa, joten jos vaahto jää löysäksi, torttu jää litteäksi ja kumimaiseksi, eikä mikään uunin lämpö sitä enää korjaa.
Mantelijauho ei liukene nesteeseen niin kuin vehnäjauho, se vain asettuu vaahtokuplien väliin ja jähmettyy paikalleen uunissa. Siksi sekoitusliike vaiheessa kolme on tärkeämpi kuin mikään ajastin: vatkain tai kovakourainen sekoitus puhkoo kuplat, ja silloin torttu vajoaa keskeltä jäähtyessään. Lastalla nostellen, ei vatkoen.
Valmius näkyy pinnasta: torttu on kypsä, kun se on tasaisen kultaruskea ja pinta ei enää väräjä, jos vuokaa hieman tärisyttää. Keskelle työnnetty tikku tulee ulos melkein kuivana — pieni kosteus on sallittu, koska mantelitorttu jatkaa kypsymistään vielä muotissa lämmön tasaantuessa.
Munien koolla on väliä enemmän kuin reseptit yleensä myöntävät: kolme keskikokoista munaa antaa juuri sen nestemäärän, johon 125 grammaa mantelia sitoutuu sopivasti. Jos munat ovat isoja, seos jää löysäksi eikä kanna rakennettaan — silloin lisätään hieman mantelijauhoa, ei odoteta ihmettä uunista.
Mantelijauho on tässä tortussa sekä jauho että rasva samaan aikaan, koska manteli sisältää öljyä, joka pitää rakenteen mehevänä ilman voita tai öljyä erikseen. Kriteeri korvikkeelle on yksinkertainen: minkä tahansa pähkinän pitää olla jauhettu niin hienoksi, ettei se raasta kielellä — karkeampi jauhe toimii, mutta tekstuuri muuttuu murumaisemmaksi. Hasselpähkinäjauho on lähin vaihtoehto, jos mantelia ei ole.
Sitruunan- ja appelsiininkuori eivät ole makua vaan hajua: niiden eteeriset öljyt haihtuvat vasta lämmössä ja tasapainottavat muuten melko raskasta, rasvaista manteliaromia. Kuori raastetaan vain värillisestä pinnasta, valkoinen alla on kitkerää eikä tee mitään hyvää. Jos tuoretta hedelmää ei ole käsillä, muutama tippa puristettua mehua korvaa hajun osittain, mutta ei täysin — se on kompromissi, ei vaihtoehto.
Kaneli on perinteessä mukana siksi, että Santiagon torttu on peräisin ajalta, jolloin mausteet tulivat samoja kauppareittejä kuin manteli itse — Galiciaan ne saapuivat satamien kautta, eivät taikuuden. Yksi hyppysellinen riittää, koska liika kaneli peittää mantelin, joka on tässä leivonnaisessa pääosassa, ei sivuroolissa.
Jotkut sanovat, että tortun pitää olla keskeltä kostea kuin suklaakakku. Ei, koska gluteenittomassa mantelitortussa kosteus ei tule taikinasta vaan munavaahdon ilmavuudesta — jos keskusta on märkä eikä vain pehmeä, vaahto on luhistunut paistossa, ei onnistunut.
Suomalaisessa kotiuunissa kiertoilma vaihtelee laitteesta toiseen enemmän kuin espanjalaisissa ammattiuuneissa, joten 28 minuuttia on vain lähtökohta: ensimmäisellä kerralla kannattaa tarkistaa torttu jo viittä minuuttia aiemmin ja antaa sen jäädä uuniin, jos pinta ei vielä ole tasaisen ruskea. Tomusokerisapluunan voi leikata tavallisesta printteripaperista, se ei vaadi erikoisvälineitä — vain kärsivällisyyttä odottaa, että torttu on täysin jäähtynyt, ettei tomusokeri sula kiinni pintaan.