TekoälykuvaKerma-kinkkupasta
Nopea ja täyttävä pastaruoka kermaisella kinkkukastikkeella, valmis alle 20 minuutissa.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 320 g Penne
- 1 kynsi Valkosipuli
- 50 g Voi
- 250 g Kinkku
- 200 ml Kerma
- Parmesaani
- Suola
- Mustapippuri
Valmistus
Laita pastavesi kiehumaan ja suolaa se maun mukaan.
Sulata voi isossa paistinpannussa ja lisää halkaistu valkosipulinkynsi, josta on poistettu itu.
Kun valkosipuli on hyvin ruskistunut, lisää kuutioitu kinkku ja paista miedolla lämmöllä noin kaksi minuuttia.
2 minLisää kerma, sekoita hyvin ja kypsennä vielä kolme minuuttia, maustaen suolalla ja mustapippurilla.
3 minKeitä pasta al denteksi, kaada siivilään ja siirrä kastikkeen joukkoon pannulle.
Sekoita pastaa kastikkeen kanssa noin minuutin ajan, jotta se imeytyy hyvin.
1 minAnnostele pasta lautasille ja ripottele runsaasti parmesaania ja mustapippuria.
Tarjoa heti kuumana.
Tämä on nopea kinkku-kermapasta, jossa kaikki ratkaistaan pannulla, ei kattilassa. Kastike on voin, valkosipulin ja kinkun paahteisuutta, jota kerma sitoo kiinni pastaan — ei ohutta kastikekuorrutusta vaan tarttuvaa, parmesaanilla tiivistyvää massaa.
Onnistuminen riippuu kahdesta näkösignaalista: valkosipulin värin pitää ehtiä muuttua kullanruskeaksi ennen kinkkua, ja pastan pitää tulla kastikkeen joukkoon niin, että se ehtii imeä kermaa itseensä, ei vain uida siinä. Kumpikaan ei ole ajastettava tapahtuma, vaan jotain, jota katsot pannusta.
Jotkut lisäävät kerman heti alussa valkosipulin kanssa, ettei se pääse polttumaan. Ei, koska silloin valkosipuli jää raa'aksi ja mauttomaksi — kerma vain jäähdyttää pannun ja estää sen ruskistumisen, joka tuo koko maun.
Voi on pannun lämmönjohtaja ja makukantaja samaan aikaan: se ei saa palaa, koska palanut voi on katkeraa, ja sen tunnistat hajusta, joka muuttuu pähkinäisestä terävän kärjelliseksi. Keskilämpöä ei kannata etsiä numerosta — kun voi vaahtoaa tasaisesti eikä savua, se on oikea.
Valkosipuli halkaistaan ja itu poistetaan, koska itu on se osa, joka palaa ensin ja jää kitkeränä kastikkeeseen. Yksi kynsi riittää tuomaan pohjan, ei hallitsemaan — tämä ei ole valkosipulikastike, valkosipuli on vain tausta, jota vasten kinkku paahtuu.
Kinkku on tässä se raaka-aine, joka tuo suolan ja paahteisen reunan rasvan kautta. Kuutioi se niin, että palat ehtivät saada pintaan väriä kahdessa minuutissa eivätkä vain lämpene läpikotaisin. Jos kinkkua ei ole, mikä tahansa suolainen, rasvapitoinen kypsä liha toimii samalla periaatteella — sen tehtävä on antaa kastikkeelle jotain paahdettua, mihin kerma tarttuu.
Kerma on sitoja, ei maku sinänsä. Se kypsyy kolmessa minuutissa hieman kiinteämmäksi ilman kiehumista kuplien läpi — jos se kiehuu kovaa, se erottuu rasvaksi ja vedeksi, ja silloin kastike ei enää tartu pastaan. Täysrasvainen kerma pitää koostumuksen koossa; kevyempi erottuu helpommin.
Pasta keitetään erikseen omassa suolatussa vedessään, mutta sen viimeinen vaihe tapahtuu pannulla, ei kattilassa. Tämä on taloudellinen ratkaisu, ei mystinen: pasta imee itseensä kastiketta vain, kun se on kuuma ja liikkuu rasvan ja nesteen seassa, ei valuta sitä päälleen lautasella jäähtyessä. Penne on valittu siksi, että sen putket keräävät kastiketta sisäänsä — lyhyt, kourumainen pasta toimii samalla logiikalla, jos pennea ei ole.
Parmesaani lisätään vasta lopuksi, koska kuumuus sulattaa sen tahmeaksi säikeeksi, joka sitoo viimeisen kerroksen makua. Tämä ei ole koriste, vaan osa kastiketta — se on syy, miksi ripotellaan runsaasti, ei vain näön vuoksi. Tätä ruokaa ei kannata jättää odottamaan, koska kylmetessään kerma ja rasva erkanevat uudelleen toisistaan, ja juuri siksi ruoka tarjoillaan suoraan pannulta lautaselle.
·