TekoälykuvaMantelikakku
Mantelikakku, jossa marsipaanipohja, suklainen kuorrute ja rouhittu pähkinäpinta.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 200 g Marsipaani karkeaksi raastettu
- 75 g Sokeri
- 200 g Voi huoneenlämpöistä
- 4 kpl Kananmunat
- 50 g Vehnäjauho
- 60 g Tumma suklaa hienonnettu
- 50 ml Maito
- 80 g Voi pehmeä
- 200 g Tomusokeri
- 50 g Hasselpähkinä
Valmistus
Vatkaa marsipaani ja sokeri tasaiseksi. Lisää kuutioitu voi ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja ilmavaa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten, ja sekoita lopuksi vehnäjauho taikinaan.
Kaada taikina voideltuun, halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla.
Paista kakkua 175-asteisessa uunissa (kiertoilma) noin 30 minuuttia, kunnes se on kullanruskea ja läpikypsä. Anna kakun jäähtyä hieman vuoassa ennen kuin otat sen pois.
30 minSulata suklaa vesihauteessa miedolla lämmöllä. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon maito. Vatkaa voi ja tomusokeri ilmavaksi vaahdoksi, ja sekoita sitten joukkoon suklaa-maitoseos.
6 minLevitä suklainen kuorrute jäähtyneen kakun päälle.
3 minLaita hasselpähkinät kuumalle kuivalle paistinpannulle ja paahda hämmentäen, kunnes kuori alkaa irrota. Ota pähkinät pois lämmöltä, kun kalvo alkaa irtoilla. Kääri puhtaaseen liinaan ja hankaa kuori pois pähkinöistä. Pilko pähkinät halutessasi karkeasti ennen kuin ripottelet ne kakun päälle.
Tämä on marsipaaninen voikakku, joka saa koko makunsa ja rakenteensa marsipaanista itsestään — ei lisämantelijauheesta, ei mantelitäytteestä. Marsipaani on jo valmiiksi sokeria ja mantelia yhdessä, ja kun se vatkataan voin ja munien kanssa, se sulaa taikinaan ja tekee siitä kostean ja tiiviin ilman erillistä siirappia. Vehnäjauhoa on hyvin vähän, koska marsipaani kantaa rakenteen; tämä on syy, miksi kakku ei muistuta tavallista sokerikakkua.
Onnistuminen ratkaistaan kahdessa kohdassa. Ensin marsipaani pitää raastaa karkeaksi ja vatkata sokerin kanssa niin pitkään, että massa on tasaista — jos jätät kokkareita, ne jäävät paistettuunkin kakkuun kiinteiksi pesäkkeiksi, koska marsipaani ei sula uunissa, vaan ainoastaan pehmenee. Toiseksi kakun kypsyys näkyy, ei mittaa: pinta on kullanruskea ja keskikohta ei enää valu, kun sitä painaa kevyesti — tikkutesti toimii tässä hyvin, koska taikina on tiheää ja tikku tulee puhtaana ulos vain, kun keskikin on kypsä.
Kuorrute on oma pieni tasapainonsa: suklaa ja maito sulana yhdistettynä kylmään voi-tomusokerivaahtoon antaa kiiltävän, pehmeän pinnan, joka ei jähmety kovaksi lasitteeksi vaan pysyy veitsellä levitettävänä. Paahdetut hasselpähkinät päälle tuovat rapeuden vastapainoksi pehmeälle kakulle — tässä resepti ei ole koristelua varten, vaan tekstuurin takia.
Marsipaani on tämän kakun selkäranka, ja sen laatu näkyy suoraan lopputuloksessa: kaupan marsipaanissa mantelin osuus vaihtelee, ja mitä enemmän mantelia suhteessa sokeriin, sitä täyteläisempi maku ja sitä tiiviimpi rakenne. Jos marsipaani on kovaa ja kylmää, raastaminen käy työläämmäksi — anna sen lämmetä hieman huoneenlämmössä ennen raastamista, se ei ole oikukkuutta vaan säästää käsiä ja raastinta.
Voi on kahdessa roolissa ja kahdessa lämpötilassa, ja ero on tarkoituksellinen. Taikinaan voi on huoneenlämpöistä, koska se pitää sekoittua marsipaaniin tasaisesti eikä jättää rasvaläikkiä. Kuorrutteessa voi on pehmeää mutta ei sulaa, koska se pitää vatkautua ilmavaksi tomusokerin kanssa — sula voi ei ota ilmaa sisäänsä, ja kuorrutteesta tulee litteä eikä pehmeä.
Munat lisätään yksi kerrallaan, koska rasvapohjainen seos erottuu helposti, jos kaikki neste tulee kerralla: emulsio pitää ehtiä muodostua munan ja voi-marsipaaniseoksen välille ennen seuraavaa munaa. Jos seos näyttää juoksettuneelta, se korjaantuu usein, kun jauho lisätään — jauho sitoo ylimääräisen nesteen.
Suklaa kuorrutteeseen kannattaa valita sen mukaan, kuinka makeaa kakkua haluat: tummempi suklaa tasapainottaa marsipaanin ja tomusokerin makeutta, ja tämä on kriteeri, ei tuotesuositus. Jos tummaa suklaata ei ole, mikä tahansa leivontasuklaa, jonka kaakaopitoisuus on riittävän korkea pitämään kuorrutteen tasapainossa, toimii samoin.
Hasselpähkinät paahdetaan kuivalla pannulla sen takia, että kuuma, suora lämpö irrottaa kuoren kalvon ja samalla syventää pähkinän makua — tämä ei ole koristelua varten, vaan muuten kuori jää kiinni ja maistuu kitkerältä. Jos hasselpähkinöitä ei ole, manteli- tai saksanpähkinärouhe antaa vastaavan rapean kontrastin, kunhan sekin paahdetaan ennen kakun päälle ripottelua.
Tämä kakku istuu suomalaiseen kahvipöytään hyvin, koska se on tiivis ja kestää kylmänä — ei tarvitse tarjota lämpimänä niin kuin kevyemmät sokerikakut. Tavallinen kotiuuni riittää hyvin: tärkeintä on, että uuni on tasalämpöinen ja kiertoilma jakaa lämmön tasaisesti 20 sentin vuoan ympärille, sillä marsipaanitaikina on tiheää ja palaa helposti reunoista, jos lämpö on epätasainen.
·