TekoälykuvaPersikkapiirakka
Mehevä persikkapiirakka, jonka pinnalle levitetään ohuita persikkaviipaleita ennen paistamista.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 280 g Persikka
- 160 g Sokeri
- 2 kpl Kananmunat
- 100 ml Maito
- 80 ml Oliiviöljy
- 250 g Vehnäjauho
- 50 g Perunajauho
- 16 g Leivinjauhe
- 1 kpl Persikka koristeluun
Valmistus
Pese ja kuori persikat, leikkaa pieniksi paloiksi ja soseuta tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi.
Yhdistä isossa kulhossa kananmunat ja sokeri ja vaahdota sähkövispilällä vaaleaksi ja kermaiseksi seokseksi.
Jatka vaahdottamista ja lisää joukkoon maito, öljy ja persikkasose.
Siivilöi joukkoon vehnäjauho, perunajauho ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina halkaisijaltaan 22 cm:n vuokaan, joka on voideltu voilla ja jauhotettu.
Leikkaa persikka ohuiksi viipaleiksi ja asettele taikinan pinnalle.
Paista esilämmitetyssä kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 50–55 minuuttia.
55 minAnna piirakan jäähtyä ja siirrä tarjoiluastialle.
Tämä on persikkapiirakka, joka ei ole tavallinen täytekakku vaan kostea, sosepohjainen leivos: persikat soseutetaan itse taikinaan, ei vain koristeeksi päälle. Siksi rakenne on tiivis ja mehevä, lähempänä kostutettua sokerikakkua kuin kuivaa pikkuleivonnaista.
Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa. Ensin munien ja sokerin vaahdotuksessa: seoksen pitää vaalentua ja paksuuntua, nostaa nauhaa kun vispilää vedetään ylös. Tämä ilma on ainoa nostatusvoima soseisessa, raskaassa taikinassa leivinjauheen lisäksi — jos vaahto jää ohueksi, piirakka painuu lättyyn uunissa.
Toinen ratkaiseva hetki on uunissa: pinta ei saa olla kypsyyden mittari, koska persikkaviipaleet pitävät sen kosteana pidempään kuin alla oleva taikina. Keppi tai tikku keskelle on luotettavampi merkki kuin ulkonäkö.
Persikat ovat taikinan sydän, eivät vain pintakoriste. Soseeksi tarkoitetut persikat saa olla kypsiä ja pehmeitä — mitä makeampia, sitä parempi, koska sokerin määrä on resepteissä kiinteä ja sosepersikan oma makeus tasapainottaa lopputulosta. Tuoreiden tilalla toimivat myös säilykepersikat omassa liemessään, valutettuina hyvin, jos tuoreita ei ole saatavilla — tällöin liemen ylimääräinen kosteus pitää huomioida, ettei taikinasta tule liian löysää. Koristeluun tarkoitetun persikan on oltava riittävän kiinteä, että viipaleet pysyvät ehjinä leikattaessa ja asettelussa, ei siis ylikypsä sosepersikka.
Munat ja sokeri kannattaa vaahdottaa huoneenlämpöisinä, koska kylmä massa ei nouse yhtä hyvin — tämä on sama syy, miksi kakkutaikinoissa yleensä odotetaan munien lämpenemistä. Maito ja oliiviöljy tuovat rasvan ja nesteen ilman, että taikinasta tulee raskas; oliiviöljyn voi korvata millä tahansa mauttomalla kasviöljyllä, kunhan se on nestemäistä huoneenlämmössä.
Vehnäjauho ja perunajauho yhdessä antavat rakenteen, joka on kevyempi kuin pelkällä vehnäjauholla tehty: perunajauho katkoo gluteiniverkkoa ja tekee murusta pehmeämmän. Jos perunajauhoa ei ole, maissitärkkelys toimii samalla periaatteella. Leivinjauhe on nostatuksen toinen puoli vaahdotuksen rinnalla — sen määrä on tarkka, koska liika jauhe jättää katkeran jälkimaun, liian vähän ei nosta soseista taikinaa tarpeeksi.
Jotkut sanovat, että hedelmäpiirakka kannattaa paistaa korkeammalla lämmöllä nopeammin, jotta pinta rapeutuu. Ei toimi tässä, koska taikina on nestemäisempi kuin tavallinen kakkutaikina persikkasoseen takia — korkea lämpö kovettaisi pinnan ennen kuin keskiosa ehtii kypsyä, ja tulos olisi raaka sisältä.
Vuoan voitelu ja jauhotus ei ole muotoseikka: sosetaikina tarttuu kiinni paljon herkemmin kuin kuivempi taikina, ja ilman tätä piirakka repeytyy kumottaessa. Tavallinen kotiuuni toimii tähän hyvin, kiertoilmalla lämpö jakautuu tasaisesti koko 22 cm:n vuoalle — jos uunissa ei ole kiertoilmaa, pintaa kannattaa seurata tarkemmin ja kääntää vuokaa kesken paiston, ettei toinen puoli pääse tummumaan muita nopeammin.
Jäähtyminen ennen tarjoiluastialle siirtämistä ei ole vain kärsimättömyyden testi: kuuma sosetaikina on hauraampi ja repeää helposti, kun sitä yritetään nostaa vuoasta. Tässä kärsivällisyys on yhtä tärkeä raaka-aine kuin persikat.