TekoälykuvaNaudanlihapata maapähkinäkastikkeessa
Murea naudanliha haudutettuna täyteläisessä maapähkinäkastikkeessa – tarjoile riisin tai perunamuusin kera.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 1 kpl Sipuli hienonnettuna
- 850 g Naudanliha rasvaton, kuutioitu
- 120 g Maapähkinävoi mieluiten rouheaa
- 300 ml Vesi kylmä
- 100 ml Tomaattipyree väkevöity
- 400 ml Liemi
- 1 ripaus Cayennepippuri
- 1 tl Savupaprika
- 3 kpl Laakerinlehti
- 2 rkl Oliiviöljy paistamiseen
- Suola
- Mustapippuri tuoreeksi jauhettua
Valmistus
Paista sipulia kattilassa keskilämmöllä, kunnes se pehmenee.
Nosta lämpöä, lisää liha ja ruskista se kovalla lämmöllä.
Sekoita maapähkinävoi kylmään veteen ja kaada seos lihan sekaan.
Lisää kaikki muut ainekset.
Sekoita hyvin ja anna padan hautua kannen alla 1,5–2 tuntia.
105 minSekoita silloin tällöin.
Kun liha on hyvin mureaa, poista laakerinlehdet ja heitä ne pois.
Tarjoile riisin tai perunamuusin, hyvän salaatin ja ripauksen tuoreita yrttejä kera.
Tämä on hidas naudanlihapata, jonka kastike ei ole tomaattikastiketta pähkinällä maustettuna, vaan maapähkinävoin ja nesteen emulsio: kun rouhea maapähkinävoi hämmennetään kylmään veteen ennen kuin se menee pataan, rasva ja proteiini hajaantuvat tasaisesti nesteeseen eivätkä pääse erottumaan öljyksi padan pinnalle kuumuudessa. Siksi järjestys ei ole makuasia vaan kemiaa.
Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa. Ensin lihan ruskistus: kattila ja rasva pitää olla niin kuumia, että liha sihisee heti kun se koskettaa pintaa, ei haudu omassa nesteessään harmaana. Sitten pitkä, hiljainen haudutus kannen alla — ei kiehu kuplien kanssa, vaan höyryää hitaasti, juuri ja juuri liikkuen. Se aika ei ole kiinteä luku, vaan jatkuu kunnes liha antaa periksi haarukalle ilman vastarintaa.
Jotkut sanovat, että maapähkinävoin voi lisätä suoraan kuumaan pataan muun massan sekaan. Ei, koska silloin sen rasva alkaa erottua kuumuudessa ennen kuin se ehtii sekoittua nesteeseen, ja kastikkeesta tulee rakeinen ja rasvainen pinnalta.
Kärsivällisyys on tässä raaka-aine siinä missä liha ja pähkinävoi — sitä ei voi korvata millään.
Liha kannattaa valita rasvattomasta, sitkeähköstä osasta — sellaisesta, joka vaatii pitkän haudutuksen pehmetäkseen, esimerkiksi potka tai lapa kuutioituna. Mureaa paistia tähän ei kannata hukata, koska pata tekee sitkeästä mureaa juuri ajan ja kosteuden avulla; mureassa lihassa ei ole mitä hajottaa, ja se vain kuivuu.
Maapähkinävoi on kastikkeen runko, ei mauste. Rouhea versio antaa suuhuntuntuman, jossa on pieniä pähkinänpaloja mukana, mutta sileäkin käy, jos sitä on tarjolla. Jos maapähkinävoita ei löydy, kriteeri korvikkeelle on sama: rasvainen, pähkinäinen, tahnamainen aines, joka sekoittuu nesteeseen — esimerkiksi manteli- tai cashewtahna toimii samalla periaatteella, vaikka maku muuttuu.
Tomaattipyree ja liemi antavat kastikkeelle hapon ja suolaisuuden pohjan, jota pelkkä pähkinävoi ei tarjoa; ilman niitä pata maistuisi raskaalta ja yksiulotteiselta. Savupaprika ja cayennepippuri tuovat lämpöä ja savuisuutta, mutta niiden määrä on makuasia — cayenne on tarkoituksella vain näpistys, koska tarkoitus on terävyys, ei polttava tuska.
Laakerinlehti tarvitaan koko haudutuksen ajan, jotta sen aromi ehtii siirtyä nesteeseen hitaasti — siksi se otetaan pois vasta lopussa, ei siksi että se olisi syötävä.
Tavallisella kotihellalla tämä onnistuu hyvin, kunhan kattila on paksupohjainen eikä ohut — ohut pohja polttaa pähkinävoipohjaisen kastikkeen pohjaan pitkän haudutuksen aikana, koska lämpö ei jakaudu tasaisesti. Jos kattila on ohut, lämpöä pitää laskea entisestään ja sekoittaa useammin.
Suomalaisessa keittiössä tämä pata ei kuulu mihinkään perinteeseen täällä, mutta se sopii hyvin samaan rytmiin kuin moni täkäläinen padan paistaminen: tehdään kerralla iso satsi, ja seuraavana päivänä se maistuu vielä paremmalta, koska maut ehtivät tasoittua yön yli jääkaapissa.
·