TekoälykuvaPasta katkaravuilla
Spagetti katkaravuilla ja tomaattikastikkeella, maustettu valkoviinillä, chilillä, kapriksilla ja persiljalla.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 350 g Spagetti
- 400 g Katkarapu
- 1 kpl Salottisipuli
- 1 kynsi Valkosipuli
- 2 rkl Oliiviöljy
- 200 g Tomaattipassata
- 100 g Kuorittu kirsikkatomaatti
- Suola maun mukaan
- Chilipippuri maun mukaan
- Kapris maun mukaan
- Persilja maun mukaan
- 118 ml Valkoviini
- 2 kpl Sardelli öljyssä
Valmistus
Paistetaan pannulla hienonnettua valkosipulia ja salottisipulia oliiviöljyssä.
Lisätään hienonnetut sardellit ja murskattu chilipippuri.
Lisätään katkaravut pannulle, annetaan hieman ruskistua ja kaadetaan valkoviini joukkoon.
Annetaan valkoviinin haihtua.
Lisätään paloitellut kirsikkatomaatit ja kypsennetään, kunnes ne pehmenevät.
Kaadetaan joukkoon tomaattipassata ja jatketaan kastikkeen hauduttamista, suolataan maun mukaan. Kastike on valmis, kun sen paksuimman kohdan lämpötila on 63 °C.
Lisätään kaprikset joukkoon ja ripotellaan kastikkeen päälle persiljaa.
Keitetään spagetti al denteksi runsaassa suolatussa vedessä.
Valutetaan vesi pois spagetista.
Siirretään pasta kastikkeen sekaan pannulle, lisätään vielä hieman persiljaa ja sekoitetaan kaikki yhteen liedellä.
Tämä on nopea katkarapukastike, jossa sardelli ja kapris tekevät suolaisen pohjan ja viini hoitaa rasvan liukoisuuden. Ratkaiseva hetki on katkaravun kanssa: se pannaan pannulle vain hetkeksi, koska se kypsyy itse asiassa jo muutamassa minuutissa ja jatkaa kypsymistä vielä kastikkeen seassa. Jos katkarapu jää pannulle liian pitkäksi aikaa, se kutistuu kumimaiseksi — se ei ole merkki huonosta raaka-aineesta, vaan proteiinin liiallisesta lämmöstä.
Kastikkeen paksuus ratkaisee toisen asian: tomaattipassata haihduttaa vettä koko ajan, ja kun se alkaa kiiltää eikä enää roiski vaan "lipuu" lusikan jäljessä, se on valmis. 63 asteen mittaus pannulla on lähinnä suuntaa antava tuntuma, ei tarkkuusvaatimus — kotikeittiössä tärkeämpää on katsoa koostumusta.
Jotkut sanovat, että pasta pitää huuhtoa kylmällä vedellä valutuksen jälkeen. Ei, koska silloin pasta menettää pintansa tärkkelyksen, joka auttaa kastiketta tarttumaan siihen lopussa.
Sardelli ei ole tässä kalamauste sellaisenaan, vaan suolan ja umamin lähde, joka sulaa öljyyn ja katoaa näkyvistä. Jos sitä ei ole, tavallinen kriteeri on: jokin, joka tuo suolaisen, hieman meren makuisen pohjan ilman että se jää paloina pastaan. Kalakastike pienessä määrässä toimii samaan tapaan, tai pelkkä reilumpi suolaus, jos kalaa ei halua ollenkaan.
Salottisipuli valitaan, koska se palaa hitaammin ja makeammin kuin tavallinen sipuli — se ei saa ruskistua liikaa, vain muuttua läpikuultavaksi, muuten koko pohja saa katkeran sivumaun. Valkosipuli taas annetaan vain hetki pannulla ennen muita aineksia, koska se palaa nopeasti ja palaneena se tekee koko kastikkeesta pistävän.
Katkarapu kannattaa valita tuore tai hyvin sulatettu pakaste, josta vesi on valutettu pois — ylimääräinen vesi laimentaa kastikkeen ja estää ruskistumisen, josta maku tulee. Kuorittu tai kuorimaton ei ratkaise mitään, kunhan suoli on poistettu.
Valkoviini toimii täällä rasvan ja hapon tasapainottajana: se liuottaa pannulle jääneet maut ja haihtuessaan jättää happamuutta, joka tekee kastikkeesta raikkaamman. Jos viiniä ei käytä, tilalle sopii vähän sitruunamehua ja hiukan vettä — ei täysin sama asia, mutta sama tehtävä.
Kirsikkatomaatit paloitellaan, koska ne hajoavat kastikkeeksi nopeammin kuin iso tomaatti, ja niiden makeus tasapainottaa sardellin ja kaprisin suolaisuutta. Jos tuoreita ei ole hyviä, säilöttyjä kokonaisia tomaatteja käy myös, kunhan ne murskaa itse.
Tämä ei ole juhlaruoka, joka vaatii harvinaisia raaka-aineita tai erikoisvälineitä — tavallinen liesi ja yksi iso pannu riittävät hyvin. Kärsivällisyys tarvitaan lähinnä kastikkeen hauduttamisessa: sitä ei kannata kiirehtiä, koska juuri se aika haihduttaa liikaveden ja kokoaa maut yhteen.