TekoälykuvaGluteeniton omenapiirakka
Mehukas gluteeniton omenapiirakka, täydellinen kahvihetkeen.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 3 kpl Omena
- 120 g Kananmunat
- 130 g Sokeri
- 1 tl Vaniljauute
- 1 kpl Sitruunankuori
- 50 ml Kasviöljy
- 50 g Kerma
- 70 g Maito
- 150 g Riisijauho
- 50 g Maissitärkkelys
- 16 g Leivinjauhe
- Tomusokeri maun mukaan
- Kaneli maun mukaan
Valmistus
Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella sokerin, vaniljauutteen ja sitruunankuoren kanssa muutaman minuutin ajan.
Kaada kasviöljy ohuena nauhana joukkoon vatkaamista keskeyttämättä.
Siivilöi riisijauho, maissitärkkelys ja leivinjauhe, ja lisää vähitellen munaseokseen.
Lisää vuorotellen kerma ja maito, kunnes taikina on tasaista.
Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita pinta.
Viipaloi omenat ja asettele viuhkamaisesti taikinan pinnalle.
Koristele tomusokerilla ja kanelilla.
Paista 180 °C lämmitetyssä uunissa.
40 minOta uunista ja anna jäähtyä.
Tämä on riisijauhoihin ja maissitärkkelykseen nojaava omenapiirakka, jossa taikinan rakenne tulee munavaahdosta, ei gluteenista. Koko juttu seisoo tai kaatuu siinä, kuinka kauan munia, sokeria ja makuaineita vatkataan alussa: siihen hiertyy ilma, joka pitää leivonnaisen kevyenä, kun gluteenin antamaa joustoa ei ole käytettävissä.
Öljy lisätään ohuena nauhana juuri sen takia, että vaahto ei romahda kerralla tulevasta rasvasta. Jauhot siivilöidään ja lisätään vähitellen samasta syystä: riisijauho ja maissitärkkelys kokkaroituvat herkästi, ja kokkareet eivät enää häviä sekoittamalla, kun nestettä on vähän.
Kypsyys näkyy, ei mittaudu minuutteina: pinta on vaaleanruskea, omenaviipaleiden reunat ovat hieman kuivuneet ja taikina ei enää väräjä, kun vuokaa ravistaa varovasti. Aika uunissa on vain arvio, lämpötila vain puitteet — todellinen merkki on se, että tikku keskeltä tulee ulos kuivana.
Omenat kannattaa valita sellaisia, jotka pitävät muotonsa paistossa: hapokas, tiivis omena säilyy viipaleena eikä muutu puuroksi. Jos saatavilla on vain mehevää, pehmeää lajia, viipaleet voi leikata hieman paksummiksi, jotta ne eivät kokonaan sula taikinaan.
Riisijauho ja maissitärkkelys korvaavat tässä vehnäjauhon yhdessä, koska kumpikaan ei yksin anna samaa rakennetta: riisijauho tuo rungon, tärkkelys sitoo nestettä ja tekee leikkauspinnasta vähemmän murenevan. Jos maissitärkkelystä ei ole, perunatärkkelys toimii samalla periaatteella — sen tehtävä on sitoa, ei maustaa.
Leivinjauhe on tässä resepissä se, joka tekee nostatustyön, kun hiivaa tai gluteenia ei ole nostamaan rakennetta. Sitä ei kannata vähentää, koska gluteenitonta taikinaa ei pidä pystyssä mikään muu.
Kerma ja maito lisätään vuorotellen jauhojen kanssa, koska näin taikina pysyy tasaisena koko ajan eikä pääse muodostamaan paksua, vaikeasti sekoitettavaa massaa kerralla. Jos kermaa ei ole, kevyempi maitotuote käy, kunhan taikinan koostumus pysyy juoksevana mutta ei vetisenä.
Sitruunankuori ja vanilja ovat makuaineita, eivät rakenneaineita — niiden puuttuminen ei vaikuta onnistumiseen, vain makuun. Kaneli ja tomusokeri pinnalla ovat perinteisesti sitä varten, että omenapaistos saa makeutta ja tuoksua, joka ei vaadi erillistä kastiketta tai kuorrutusta — säästö, joka näkyy kotikeittiön arjessa siinä, että piirakka on valmis tarjottavaksi suoraan uunista jäähdyttyään.
Tavallinen kotiuuni riittää tähän hyvin, kunhan muistaa, että todellinen lämpötila vaihtelee laitteesta toiseen. Jos uuni paistaa epätasaisesti, vuokaa voi kääntää puolivälissä, jotta omenaviuhka saa väriä joka puolelta samaan tahtiin.
En ole itse paistanut tätä täsmälleen näillä mitoilla, mutta mekanismi — munavaahdon kannattelema, tärkkelyksen sitoma rakenne — on tuttu muista gluteenittomista leivonnaisista, ja siihen nämä vaiheet perustuvat.