TekoälykuvaKirsikkakakku
Mehevä kirsikoilla täytetty kakku, täydellinen kahvipöytään.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 350 g Kirsikka
- 200 g Vehnäjauho
- 180 g Voi
- 50 g Perunajauho
- 1 kpl Leivinjauhe
- 1 kpl Vanilliini
- 3 kpl Kananmunat
- 180 g Sokeri
- ripaus Suola maun mukaan
- ripaus Tomusokeri maun mukaan
Valmistus
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vispilällä tasaiseksi.
Lisää yksi muna kerrallaan sekä suola ja vanilliini, sekoita tasaiseksi kermaiseksi massaksi.
Sekoita erillisessä kulhossa vehnäjauho, leivinjauhe ja perunajauho, lisää vähitellen voi-muna-massaan.
Pese kirsikat ja poista kivet varovasti viiltämällä sivusta.
Laita kirsikat pussiin, lisää jauhoa ja ravistele, kunnes marjat ovat jauhon peitossa.
Voitele vuoka voilla ja vuoraa leivinpaperilla.
Kaada puolet taikinasta vuokaan, tasoita, lado puolet kirsikoista päälle ja painele hieman.
Lisää loput taikinasta ja lado loput kirsikoista päälle.
Paista esilämmitetyssä kiertoilmauunissa 160 asteessa 1 tunti.
60 minTarkista kypsyys puutikulla; jatka tarvittaessa paistamista 5–10 minuuttia.
Ota uunista ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen vuoasta irrottamista.
Käännä kakku varovasti ylösalaisin, ettei se halkea.
Siivilöi tomusokeria päälle ennen tarjoilua.
Tämä on kirsikkapiirakka, jossa marjat jäävät kiinni taikinaan eivätkä vajoa pohjalle. Ratkaisu ei ole taikinan suhteissa vaan yhdessä näkymättömässä kikassa: kirsikat ravistellaan jauhossa ennen kuin ne lasketaan taikinan päälle. Jauho tarttuu märkään marjan pintaan ja toimii pienenä ankkurina — se sitoo kosteutta heti paistamisen alussa, ennen kuin taikina ehtii nousta marjan ympäriltä pois. Ilman tätä kirsikat uivat painollaan kakun pohjalle, ja syntyy kerros raakaa taikinaa niiden alla.
Toinen ratkaiseva kohta on kypsyyden tunnistaminen, ei kello. Uuni on vain apuväline, joka pitää lämmön tasaisena; varsinainen mittari on puutikku, joka tulee ulos kuivana keskeltä. Jotkut sanovat, että kirsikkapiirakka on valmis heti kun pinta ruskistuu. Ei, koska pinta ruskistuu paljon ennen kuin keskiosa on hyytynyt — kirsikoiden neste pitää taikinan keskeltä kosteana pidempään kuin reunoilta, ja juuri siksi tikkutesti tehdään keskeltä eikä reunasta.
Kolmas asia on kärsivällisyys jäähtymisessä. Kakku on hauras lämpimänä, koska kirsikoiden neste on vielä juoksevaa rakennetta; vasta jäähtyessä neste hyytyy ja pitää viipaleen koossa. Siksi kakku käännetään vuoasta vasta huoneenlämpöisenä — ei koska se olisi perinne, vaan koska aiemmin tehtynä se yksinkertaisesti halkeaa.
Kirsikat ovat tässä kakussa pääasia, ei koriste, ja siksi niiden valinta kannattaa tehdä käsin eikä silmämääräisesti: hyvä marja on tiukka ja kiiltävä, ei pehmeä painettaessa. Pehmeä marja on jo alkanut vuotaa mehua, ja ylimääräinen neste tekee taikinasta liian märkää keskeltä. Tuoreen kirsikan tilalla toimii hyvin pakastettu, kunhan se sulatetaan ensin ja valutetaan kunnolla — liika neste on juuri se, mitä halutaan välttää, ei kirsikan puute.
Voi ja sokeri vaahdotetaan yhteen siksi, että sokeri leikkaa voihin pieniä ilmakuplia; nämä kuplat laajenevat uunissa ja pitävät taikinan kevyenä ilman erillistä vatkattua munavaahtoa. Tämä on syy, miksi voin pitää olla pehmeää eikä kylmää — kylmä voi ei ime sokeria sisäänsä samalla tavalla, ja vaahto jää raskaaksi.
Perunajauho jauhojen joukossa ei ole makuasia vaan rakenneasia: se katkaisee vehnäjauhon gluteiniverkkoa ja tekee taikinasta murean sen sijaan että se jäisi kumimaiseksi. Jos perunajauhoa ei ole, maissitärkkelys tekee saman tehtävän — kriteeri on, että aine on hienojakoista tärkkelystä ilman omaa makua, ei mikä tahansa jauho.
Leivinjauhe ja munat yhdessä nostavat taikinaa, mutta leivinjauheen määrä on pieni juuri siksi, että kirsikoiden paino painaa taikinaa alaspäin — liika nostatus tässä kakussa tekisi vain epätasaisen pinnan, koska toinen puoli nousee ja toinen jää marjojen alle painumaan.
Tomusokeri lopussa on vain pinnan koristus, ei makeutusaine — se siivilöidään vasta kun kakku on jäähtynyt, koska lämpimälle pinnalle se sulaisi näkymättömiin.
Suomalaisessa kotikeittiössä tavallinen uuni toimii tähän hyvin, kunhan kiertoilma on todella kiertoilmaa eikä pelkkä ylä-alalämpö samalla lämpötilalla — kiertoilma tasaa lämmön niin, että keskiosa kypsyy reunojen tahtiin eikä jää jälkeen. Jos uunissa ei ole kiertoilmaa, kannattaa nostaa lämpöä hieman ja seurata pintaa tarkemmin, koska tavallinen uuni lämmittää epätasaisemmin.
Minulla ei ole omaa kokemusta juuri tästä reseptistä, joten en väitä testanneeni sitä — nämä ovat päätelmiä raaka-aineiden ja menetelmän toiminnasta, ei oman kokeilun tulosta.
·