TekoälykuvaPizza siianmädillä
Rapea pizzapohja, jossa crème fraîche, ohuet perunaviipaleet ja mätiä – kevyt ja herkullinen ateria.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 10 g Hiiva
- 350 ml Vesi huoneenlämpöistä
- 45 ml Oliiviöljy
- 1 tl Suola
- 500 g Vehnäjauho
- 1 rkl Oliiviöljy kulhon voiteluun
- 500 ml Crème fraîche 38 %
- 100 g Peruna ohuiksi viipaleiksi leikattuna
- 1 kpl Sitruuna mehu ja hienonnettu kuori
- 150 g Siianmäti
- 1 kpl Punasipuli ohuiksi lohkoiksi leikattuna
- 2 nippu Tilli tuoretta
- 1 pakkaus Vesikrassi
- Suola
- Mustapippuri vastajauhettua
Valmistus
Liuota hiiva kulhossa huoneenlämpöiseen veteen. Lisää puolet jauhoista, oliiviöljy ja suola, ja sekoita hyvin tasaiseksi.
Lisää loput jauhoista pikkuhiljaa jatkuvasti sekoittaen.
Ripottele pöydälle jauhoja ja vaivaa taikinaa käsin, kunnes se on sileää ja joustavaa.
4 minPese kulho, voitele se oliiviöljyllä, laita taikina takaisin ja käännä sitä niin, että se peittyy öljyllä. Öljy helpottaa taikinan käsittelyä ja tekee kuoresta erityisen rapean paistettaessa.
Anna taikinan kohota 45 minuuttia pöydällä, ja laita se sitten jääkaappiin vähintään 10 tunniksi tai seuraavaan päivään.
600 minKuumenna uuni 250 °C:een ja aseta uunipelti, leivinteräs tai pizzakivi ylimmälle ritilälle.
Ripottele pöydälle jauhoja. Jaa taikina kahtia ja muodosta käsin kaksi pyöreää pizzapohjaa.
Levitä puolet crème fraîchesta pohjille, lado päälle paperinohuet perunaviipaleet ja ripottele suolaa ja pippuria. Paista pohjia uunissa, kunnes ne ovat rapeita. Anna niiden jäähtyä hieman ritilällä noin 5 minuuttia.
5 minSekoita loput crème fraîchesta sitruunankuoren, suolan, pippurin ja puolen hienonnetun tillin kanssa. Mausta hyvin.
Levitä pohjille siianmäti ja sekoitettu crème fraîche, lisää punasipuli ja ripottele päälle yrtit – ruohosipuli, vesikrassi ja tilli.
Mitä muutettiin
Resepti on mukautettu suomalaiseen keittiöön: uunin lämpötila on asetettu tarkaksi arvoksi, ja Siianmäti alkuperäinen mäti on korvattu paikallisesti saatavalla siianmädillä.
Tämä on periaatteessa flatbread-pizza, mutta käytännössä se on peruna-crème-fraîche-pohja, joka kestää siianmädin vaatiman varovaisuuden: mitään ei paisteta mädin kanssa uunissa, vaan pohja paistetaan kuumana ja kypsänä valmiiksi, jäähdytetään, ja mäti tulee vasta sitten päälle kylmänä. Siianmäti kuumenisi uunissa ja muuttuisi rakeisesta tahnamaiseksi, se menettäisi sen poksahtavan tunnun, joka tekee koko palan hauskaksi syödä.
Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa. Ensin taikinan pitkä, kylmä kohotus jääkaapissa tekee pohjasta ohuen ja silti kuplivan, ei se, kuinka kauan sitä vaivaa käsin. Sitten pohjan paisto: kuumuus pitää olla niin korkea kuin tavallinen kotiuuni antaa, ja merkki on rapeus, jonka näkee reunasta ja kuulee kun koputtaa.
Jotkut sanovat, että pizzapohja paistuu parhaiten, kun se on paksu ja pehmeä, muistuttaa leipää. Ei tässä reseptissä, koska päälle tuleva kylmä crème fraîche ja mäti tarvitsevat tukevan, rapean alustan – pehmeä pohja painuu kokoon kosteuden alla ja koko rakenne muuttuu mössöksi.
Taikina on tavallinen vehnätaikina: hiiva, vesi, öljy, suola, jauho. Vesi on huoneenlämpöistä, ei kuumaa, koska liian lämmin vesi tappaa hiivan tai ajaa kohoamisen liian nopeaksi ja epätasaiseksi – silloin pohjasta ei tule sitä kuplaista rakennetta, joka paistaessa rapeutuu kauniisti. Jauho on tässä tavallista vehnäjauhoa; jos tahtoo rapeamman pohjan, osan voi korvata manteli- tai durumjauholla, mutta se ei ole tarpeen.
Crème fraîche kantaa kaksi tehtävää, ja se näkyy jaosta: puolikas paistetaan perunan kanssa pohjana, puolikas jää raa'aksi ja maustetaan sitruunalla pintaa varten. Jos crème fraîchea ei löydy, kriteeri on rasvainen, hapan, tarpeeksi tukeva kerma, joka ei juokse uunissa – esimerkiksi täysrasvainen smetana toimii samaan tapaan, mutta maku on hieman erilainen.
Peruna leikataan paperinohueksi, koska se kypsyy kuumassa uunissa nopeasti vain ohuena; paksumpi viipale jää raa'aksi keskeltä samassa ajassa kuin pohja ehtii paahtua mustaksi. Mandoliini tai terävä veitsi ja tarkka käsi ratkaisevat tämän, ei resepti.
Siianmäti on herkkä raaka-aine, ja sen laatu ratkaisee lopputuloksen enemmän kuin mikään muu ainesosa tässä ruoassa – jos siianmätiä ei ole saatavilla, kriteeri korvikkeelle on suolainen, pieni-jyväinen kala-mäti, joka säilyttää rakenteensa kylmänä. Muikunmäti toimii samalla logiikalla.
Sitruuna antaa raa'alle crème fraîchelle terävyyden, joka tarvitaan, koska mäti itsessään on suolaista ja täyteläistä; pelkkä kerma sellaisenaan jäisi raskaaksi. Kuori raastetaan hienoksi, ei mehua varten, vaan aromin takia.
Tilli, vesikrassi ja punasipuli tuovat päälle raikkautta ja terävyyttä vastapainoksi rasvalle. Punasipuli leikataan ohuiksi lohkoiksi, jotta se ei vie liikaa tilaa pehmeältä mädiltä, vaan antaa rapean pienen piston joka suupalaan.
Tämä ei ole minkään perinteen pyhä ruoka, vaan käytännöllinen yhdistelmä: italialainen leipäpohja ja pohjoismainen, kallis topping. Kallis raaka-aine tulee aina kylmänä ja viimeisenä, koska se on liian arvokas hukattavaksi uunin lämmössä – se on taloudellinen syy, ei mikään mystinen sääntö.
Kotiuuni harvoin pääsee yli 250–275 asteen, ja tämä resepti on suunniteltu juuri sille rajalle. Pizzakivi tai teräslevy auttaa, koska se varastoi lämpöä ja siirtää sen pohjaan nopeasti, mutta ilman niitäkin onnistuu, kunhan pelti on kuumennettu uunin mukana etukäteen.
Kärsivällisyys on tässä yksi raaka-aine muiden joukossa: taikinan yön yli kestävä kylmä kohotus ei ole vaihe, jonka voi ohittaa kiireessä. Se antaa aikaa, jota mikään jauho tai hiivamäärä ei korvaa.