TekoälykuvaMunakoisopihvit
Rapeat munakoisopihvit, joiden sisällä piilottelee sulava mozzarellakuutio.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 900 g Munakoiso
- 150 g Korppujauho
- 1 kpl Kananmunat
- 60 g Parmesaani
- Timjami maun mukaan
- 80 g Mozzarella
- Suola maun mukaan
- Mustapippuri maun mukaan
- Oliiviöljy maun mukaan
- Kasviöljy paistamiseen
Valmistus
Pese ja kuori munakoisot kuorimaveitsellä, ja leikkaa ne kuutioiksi.
Kuumenna pannulla oliiviöljyä, lisää munakoisokuutiot ja hauduta kannen alla.
15 minSiirrä munakoisot tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi, kermaiseksi massaksi.
Kaada massa kulhoon, lisää kananmuna ja korppujauho.
Lisää parmesaani ja timjaminlehdet.
Suolaa ja pippuroi, ja sekoita seos hyvin.
Muodosta pihvit: ota lusikalla hieman seosta, laita keskelle mozzarellakuutio ja pyörittele perinteisen pyöreäksi palloksi.
Pyörittele pihvit korppujauhoissa.
Paista pihvit runsaassa kuumassa kasviöljyssä, käännellen välillä, kunnes ne ovat kullanruskeita.
Nosta valmiit pihvit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu pois, ja tarjoa kuumina.
Mitä muutettiin
Paistoöljy muutettiin Kasviöljy, koska se sopii paremmin suomalaisten kauppojen valikoimaan.
Munakoiso on tämän pihvin runko, ei täyte: se haudutetaan ensin pehmeäksi ja soseutetaan, jolloin sen oma vesi ja kuitu sitovat taikinan ilman, että tarvitaan paljon jauhoa. Siksi munakoiso kuoritaan – kuori ei pehmene samassa ajassa kuin hedelmäliha, ja jos se jää mukaan, pihvin rakenteeseen jää sitkeitä säikeitä soseen sekaan.
Ratkaiseva kohta on haudutus kannen alla: munakoiso ei saa ruskistua, vaan sen pitää hikoilla itsensä pehmeäksi omassa kosteudessaan. Tiedät sen valmiiksi, kun kuutio painuu lusikalla kasaan ilman vastusta – ei ennen. Jos pinta ehtii ruskistua ja sisus on yhä kova, soseesta tulee karheaa ja sen makuun tulee palaneen kitkerä sävy, joka ei lähde millään korppujauholla peittoon.
Mozzarellakuutio keskellä on syy, miksi pihvi muodostetaan pallona eikä lätyksi: pallo pitää juuston keskellä paksun kuoren sisällä, jolloin se ehtii sulaa ennen kuin ulkopinta palaa. Paistolämpö on siis aina kahden tapahtuman kompromissi – juuston pitää sulaa, kuoren ehtiä ruskistua – ja juuri siksi pihvit tehdään pieniksi: suurempi pallo polttaisi kuoren ennen kuin sisus lämpenisi läpi.
Korppujauho tekee kaksi eri työtä, ja siksi sitä käytetään kahdessa vaiheessa: ensin se sekoitetaan soseeseen sitomaan ylimääräinen neste, sitten pihvi pyöritellään vielä kuivassa korppujauhossa, joka paistuessa muuttuu rapeaksi kuoreksi. Jos korppujauhoa ei ole, tavallinen vehnäjauho tai hienonnettu ruisleipä toimii sisällä siteenä, mutta ulkokuorta varten tarvitaan jotain karkeampaa – ruisleivän kuivatut murut käyvät tähänkin hyvin, ja niistä tulee tummempi, hieman pähkinäisempi pinta.
Kananmuna on sideaine, joka pitää soseen ja korppujauhon yhdessä niin, ettei pihvi hajoa paistettaessa. Parmesaani tuo suolaisuutta ja hieman rakennetta kuivattuaan taikinaa sopivasti; jos sitä ei ole, mikä tahansa kovaksi kuivunut, suolainen juusto raastettuna toimii samaan tarkoitukseen – pehmeä juusto ei sovi, koska se tekisi massasta liian märkää.
Mozzarella valitaan sen sulamisominaisuuden takia: se venyy eikä erotu vetenä, kun se lämpenee pihvin sisällä. Kiinteä, kosteutta imevä pehmeä juustopala toimii varalla, mutta mitä tahansa juustoa, joka ei veny sulaessaan, kannattaa välttää – se jää pihvin sisään kovaksi klimpiksi juoksevan sijaan.
Timjami on tässä pelkkä mauste, ei rakenneaine, joten sen voi jättää pois tai korvata millä tahansa yrtillä, joka kestää kypsennyksen – rosmariini tai oregano toimivat samaan tapaan, kunhan niitä käyttää vähän kerrallaan.
Paistoöljyn pitää olla runsas ja kuuma jo ennen kuin pihvit laitetaan pannulle: liian vähäinen öljy tai liian matala lämpö imeytyy korppujauhoon kuivattaen kuoren, sen sijaan että se paistaisi sen rapeaksi nopeasti. Tavallisella kotilieden pannulla tämä tarkoittaa, että öljyä on pannun pohjalla selvästi näkyvä kerros, ja pihvit käännetään, kun pinta on kauttaaltaan kullanruskea – väri on ainoa luotettava merkki, ei kellosta luettu aika.
Jotkut jättävät munakoison haudutuksen lyhyeksi säästääkseen aikaa. Ei kannata: jos sose jää rakeiseksi, taikinaa ei saa tiivistettyä ilman, että siihen lisää moninkertaisen määrän korppujauhoa, ja silloin pihvistä tulee leipäinen munakoison sijaan.