TekoälykuvaMunakoisopiirakka
Rapea piirakka munakoisosta, aurinkokuivatuista tomaateista, mustista oliiveista ja provolonesta.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 1 kpl Hiivaton lehtitaikina
- 300 g Munakoiso
- 100 g Aurinkokuivattu tomaatti
- 300 g Provolone
- 150 g Kivettömät mustat oliivit
- Suola maun mukaan
- Mustapippuri maun mukaan
- Parmesaani maun mukaan
Valmistus
Kaulitaan lehtitaikina voideltuun, halkaisijaltaan 26 cm:n vuokaan ja pistellään pinta haarukalla.
Pestään munakoisot, kuoritaan ja viipaloidaan hyvin ohuiksi viipaleiksi.
Ladotaan piiraan kerrokset: puolet munakoisoista, suola ja pippuri, puolet aurinkokuivatuista tomaateista ja oliiveista.
Lisätään puolet viipaloidusta provolonesta.
Toistetaan kerrokset lopuilla aineilla: munakoisot, suola ja pippuri, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja provolone.
Viimeistellään raastetulla parmesaanilla, reunat nipistetään kiinni ja paistetaan 175 asteessa 35 minuuttia.
35 minTarjoillaan valmis piirakka pöytään.
Munakoisopiirakka on kerrospiirakka, jossa lehtitaikinakuori kantaa raa'asta munakoisosta, aurinkokuivatusta tomaatista, mustasta oliivista ja sulavasta juustosta koostuvan täytteen. Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa: munakoison viipaleen ohuudessa ja uunin kyvyssä kypsentää koko kerrospino läpi ilman että pohja jää raa'aksi tai kuori palaa.
Munakoiso ei kypsy piirakassa haudutuksella vaan uunin kuivalla lämmöllä, ja siksi viipaleen paksuus on koko reseptin kriittinen kohta. Jos viipale on paksu, keskikohta jää piirakan sisällä kumimaiseksi, koska lämpö ei ehdi tunkeutua läpi samassa ajassa kuin pinta jo kypsyy. Ohut viipale sen sijaan pehmenee ja käpristyy kevyesti reunoista, ja juuri se on merkki, josta kypsyyden näkee — ei kello.
Juusto ei ole makuelementti vaan sidosaine: sulaessaan se täyttää munakoisoviipaleiden väliin jäävät raot ja estää piirakkaa hajoamasta viipaloitaessa. Jos tätä roolia ei ymmärrä, täyte valuu ulos heti kun piirakkaa leikataan, ja syy ei ole taikinassa vaan liian vähässä tai liian paksuina paloina olevassa juustossa.
Lehtitaikina on tässä vain astia, ei maku, ja siksi se pistellään haarukalla ennen täyttämistä: pistely päästää höyryn pois pohjan alta, jotta taikina ei nouse kuplille ja irrota täytettä epätasaisesti. Valmis hiivaton lehtitaikina on kotikeittiössä järkevä valinta, koska munakoison ja tomaatin kosteus tarvitsee kuorelta rasvaista, kerroksittaista rakennetta joka kestää nestettä sortumatta — ohut rapea taikina tai murotaikina toimisi hätätilassa, mutta tulos olisi hauraampi leikata.
Munakoisoa valitaan sellainen, jonka pinta on kiinteä ja kiiltävä eikä pehmeä painettaessa: pehmeä munakoiso on alkanut menettää kosteutensa väärään suuntaan ja paahtuu epätasaisesti. Kuorinta ei ole kosmetiikkaa vaan käytännön syy — kuori on munakoisossa kuituisempi kuin liha, ja ohuina viipaleina se jäisi sitkeäksi vaikka sisus olisi jo pehmeä.
Aurinkokuivattu tomaatti tuo piirakkaan hapokkuutta ja suolaisuutta ilman ylimääräistä nestettä, jota tuore tomaatti toisi liikaa ja joka tekisi pohjasta vetisen. Jos aurinkokuivattua tomaattia ei ole, korvike valitaan sillä kriteerillä, että sen pitää olla kuivattu tai säilötty öljyssä eikä tuore — esimerkiksi paahdettu paprika täyttää saman tehtävän.
Provolone valitaan sen perusteella, miten se sulaa: tarvitaan juusto joka pehmenee tasaisesti eikä erotu rasvaksi ja kuituksi uunin lämmössä. Jos provolonea ei löydy, kriteeri on sama — mieto, hyvin sulava juusto, esimerkiksi mozzarella, toimii samalla periaatteella vaikka maku on toisenlainen. Parmesaani päällä ei sula samalla tavalla vaan kuivuu ja ruskistuu pintaan, ja se on tarkoituksella eri tekstuuri kuin sisällä oleva juusto — se antaa piirakalle rapean, suolaisen pinnan jota sisäosa ei voi antaa.
175 asteen uuni on kompromissi kahden vaatimuksen välillä: tarpeeksi kuuma että taikina ehtii ruskistua ja rapeutua, mutta tarpeeksi maltillinen että munakoiso kerkeää pehmetä läpikotaisin ennen kuin pinta palaa. Tavallinen kotiuuni pitää tämän lämmön hyvin tasaisena, kunhan piirakka on uunin keskitasolla eikä liian lähellä vastusta — 35 minuuttia on vasta alaraja, ja oikea merkki on kuoren tasainen kultainen väri sekä se, että veitsellä pistettäessä munakoiso antaa periksi eikä tunnu raa'alta vastukselta.
Jotkut sanovat, että munakoison pitää suolata ja valuttaa ennen käyttöä kitkeryyden takia. Ei, koska nykyiset munakoisolajikkeet ovat jalostettu vähemmän kitkeriksi, ja tässä reseptissä ohuet viipaleet ja pitkä uuniaika hoitavat saman asian joka tapauksessa — kitkeryys haihtuu kypsennyksessä, ei suolauksessa.
Kärsivällisyys on tässä raaka-aine siinä mielessä, että viipalointi kannattaa tehdä huolella eikä kiireellä: epätasaiset viipaleet kypsyvät epätasaisesti, ja silloin osa piirakasta on valmis kun toinen osa on vielä raaka.