TekoälykuvaPorkkanapullat (kiepit)
Mehevät porkkanatäytteiset pullakiepit, maustettu kanelilla ja kardemummalla, kiillotettu hunajasiirapilla.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 25 g Hiiva
- 250 ml Maito
- 1 rkl Hunaja
- 50 ml Oliiviöljy
- 1 kpl Kananmunat
- 1 tl Suola
- 175 g Täysjyvävehnäjauho
- 250 g Vehnäjauho
- 300 g Porkkana kuutioitu
- 50 g Voi
- 50 g Taatelit
- 1 tl Kaneli
- 1 tl Kardemumma
- 1 kpl Kananmunat vatkattu
- 1 rkl Hunaja
- 1 rkl Vesi
Valmistus
Lämmitä maito noin 35 asteiseksi, sekoita siihen hiiva kulhossa, lisää oliiviöljy, hunaja, suola ja kananmuna. Sekoita hyvin.
Lisää vähitellen ensin täysjyvävehnäjauho ja sitten vähitellen vehnäjauho, ja vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista ja joustavaa.
Peitä kulho ja anna taikinan kohota 1 1/2 tuntia keittiön pöydällä.
90 minLaita porkkanat kiehuvaan kevyesti suolattuun veteen ja keitä noin 20 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
20 minValuta vesi pois, laita porkkanat, voi, taatelit, kaneli ja kardemumma tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi.
Kauli taikina suureksi neliöksi, noin 1 cm paksuiseksi.
Levitä taikinalle porkkanatäyte ja taita toinen puolisko toisen päälle.
Leikkaa taikina suikaleiksi ja solmi jokainen suikale solmulle.
Aseta porkkanapullat leivinpaperilla vuoratulle pellille ja anna niiden kohota 45 minuuttia.
45 minSivele pullat vatkatulla kananmunalla ja paista esilämmitetyssä uunissa 175 asteessa kiertoilmalla 16-20 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita.
18 minSekoita hunaja veteen ja heti kun pullat tulevat uunista, sivele niihin tämä makea hunajasiirappi.
Anna pullien jäähtyä hetki ritilällä.
12 min
Tässä on porkkanapulla, joka ei ole porkkanakakkua rievussa vaan oikea hiivataikinapulla, jonka sisään on piilotettu taatelien ja mausteiden pehmentämä porkkanasose. Koko juttu nojaa kahteen asiaan: taikinan kohoamiseen ja täytteen koostumukseen. Jos taikina ei pääse lämpimässä rauhassa paisumaan kunnolla, pullat jäävät tiiviiksi tiiliskiviksi, vaikka uuni olisi juuri oikeassa lämmössä. Ja jos täyte on liian löysää, se vuotaa solmun raoista ulos paistossa ja polttaa pellille.
Hiiva toimii vain, kun maito on haalea, ei kuuma: käsi tunnistaa sen helposti, lämpö tuntuu miellyttävältä, ei polttavalta. Liian kuuma maito tappaa hiivan soluja, ja silloin kohoaminen ei auta, vaikka odottaisit koko päivän. Tämä on se piste, jossa resepti joko lähtee käyntiin tai ei lähde ollenkaan.
Täyte puolestaan on kypsän porkkanan ja taatelin vesipitoisuuden tasapainoa. Porkkanan pitää antautua haarukalle vastaansanomatta – jos se vielä vastustaa, keitä lisää, älä luota kelloon. Liian raaka porkkana tekee sosteesta rakeisen ja täytteestä epätasaisen, mikä näkyy leikkauspinnassa epämiellytävinä kokkareina.
Jauhoista käytetään kahta lajia, ja se ei ole sattumaa eikä terveysaisanakaan vaan taikinan käyttäytymisen vuoksi. Täysjyväjauho tuo makua ja sitoo kosteutta, mutta liikaa sitä käytettynä taikina jäisi raskaaksi ja repeäisi solmulle kierrettäessä. Tavallinen vehnäjauho antaa gluteenille tilaa venyä, jolloin solmu pysyy kiinni itsessään paiston aikana. Jos sinulla on vain yhtä jauhoa, käytä sitä, mutta tiedä, että lopputulos on joko tiiviimpi tai venyvämpi kuin tässä reseptissä kuvattu – se ei ole virhe, se on toinen pulla.
Porkkana on täytteen runko, ja sen tarkoitus on tuoda kosteutta ja väriä, ei makeutta – se tulee taateleista. Valitse porkkana, joka on tiivis ja kiinteä, ei pehmeä tai taipuisa jo raakana, sillä sellainen on menettänyt kosteutta varastossa ja vaikuttaa soseen koostumukseen. Taatelit toimivat sokerin ja hunajan sijaisena täytteessä: ne tuovat makeutta mutta myös tahmeutta, joka pitää sosteen koossa solmun sisällä. Jos taateleita ei löydy, rusinat toimivat samalla periaatteella – makeus ja sitova tahmeus – kunhan ne liotetaan hieman pehmeiksi ennen soseutusta, sillä kuivana ne eivät soseudu tasaisesti.
Voi täytteessä ei ole koristetta vaan rasvaa, joka tekee soseesta silkkisen ja estää sitä kuivumasta paiston aikana liian rapeaksi. Kaneli ja kardemumma ovat suomalaiselle keittiölle tuttuja mausteita pullataikinasta, ja tässä ne tekevät samaa työtä kuin pullataikinassa yleensä: tuovat lämpöä, joka sopii kahvin kanssa.
Hiiva on taikinan moottori, ja tuore palahiiva toimii tässä määrässä luotettavasti. Jos käytössä on kuivahiiva, sen vesisuhde on erilainen, joten on turvallisinta seurata pakkauksen omaa ohjetta sen suhteesta nestemäärään, eikä yrittää väkisin sopeuttaa tätä reseptiä sille.
Voiteluhunajavesi lopussa ei ole koristelua turhan vuoksi: se antaa pullan pinnalle kiillon ja pehmeän kuoren heti uunista tullessa, kun se imeytyy lämpimään pintaan. Tavallinen kotiuuni kiertoilmalla toimii tähän hyvin, mutta jos uunissa on omia kuumia kohtia, käännä peltiä puolivälissä paistoa, jotta kaikki pullat tummuvat samaan tahtiin.
Kärsivällisyys on tämän reseptin näkymätön raaka-aine. Taikinan kohottaminen ja toisen kohotuksen odottaminen solmimisen jälkeen eivät ole vaiheita, joita voi oikaista, vaan ne ovat se aika, jolloin taikina rakentaa itse oman rakenteensa. Kiire tässä kohdassa näkyy suoraan lopputuloksen tiiviydessä.
Olen tehnyt tätä kotikeittiössä, ja tavallinen liesi ja uuni riittävät tähän hyvin – tämä ei vaadi erikoislaitteita, vain aikaa ja tarkkailua.