TekoälykuvaJuustokuorrutettu pinaattipaistos
Pinaatti, joka paistetaan uunissa bechamelkastikkeen ja parmesaanin alla kullanruskeaksi.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 1 kg Pinaatti tuore tai pakastettu
- 100 g Voi
- 100 g Parmesaani
- 250 ml Maito
- 25 g Voi
- 25 g Vehnäjauho
- Muskottipähkinä maun mukaan
- Suola maun mukaan
Valmistus
Keitä pakastettu pinaatti suolatussa kiehuvassa vedessä.
15 minPuhdista tuore pinaatti juurista, varsista ja suonista, liota sitä vedessä, johon on lisätty ruokasoodaa.
Hauduta puhdistettua tuoretta pinaattia pannulla kannen alla pienessä vesimäärässä.
Purista pinaatista neste pois ja paista sitä pannulla voissa.
Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Levitä vuoan pohjalle kerros bechamelkastiketta, lisää pinaatti, peitä bechamelilla ja ripottele päälle parmesaania.
Paista uunissa kullanruskeaksi.
15 minNosta paistettu pinaatti lautasille ja tarjoa kuumana.
Tämä on pinaatin ja bechamelin liitto uunissa, ei pelkkä "pinaattia juustolla" -ajatus. Ratkaiseva asia on neste: pinaatti on itsessään lähes pelkkää vettä, ja jos sitä ei purista kuivaksi ennen paistamista, koko vuoka jää löysäksi keitoksi juuston alla, vaikka uunissa olisi tunteja. Bechamel taas sitoo jäljelle jäävän kosteuden ja antaa pinaatille jotain pureksittavaa vastapainoksi.
Toinen ratkaiseva hetki on pinta: juusto ja bechamel muuttuvat uunissa vaaleasta kullanruskeaksi täpliksi, ja juuri se väri — ei kellolla mitattu aika — kertoo, että paistos on valmis. Aika on vain arvio, josta lähdetään liikkeelle ja jota katsotaan sitten silmillä.
Jotkut sanovat, että pinaatin voi lisätä suoraan raakana kuumaan vuokaan ilman esikäsittelyä, koska "se kutistuu kuitenkin". Ei näin, koska silloin vesi jää vuokaan eikä pannulle, ja tulos on vetinen pohja, josta bechamel ei pelasta.
Pinaatti on tässä ruoassa se osa, josta kaikki muu tehdään oikeaksi. Pakastettu pinaatti keitetään suolatussa vedessä, koska se on jo valmiiksi rikottua ja pehmeää eikä kaipaa hellävaraisempaa käsittelyä. Tuore pinaatti sen sijaan puhdistetaan varsista ja suonista ja liotetaan soodavedessä, koska tuoreessa lehdessä on hiekkaa ja multaa piilossa poimujen välissä, ja sooda pehmentää veden niin, että lika irtoaa eikä lehti jää karheaksi suuhun. Tuore pinaatti haudutetaan sitten omassa kosteudessaan kannen alla, ei paistamalla heti avoimella pannulla, koska kuiva kuumuus polttaisi lehden reunat ennen kuin sisus ehtisi pehmetä.
Sekä keitetystä että haudutetusta pinaatista puristetaan neste pois käsin tai siivilässä painaen, ja vasta sen jälkeen se paistetaan voissa. Tämä vaihe ei ole kosmeettinen: se estää juuri sen virheen, josta koko paistos yleensä epäonnistuu — liian vetisen pohjan. Voi tässä kohtaa tuo makua ja auttaa pinaattia kuivumaan vielä hieman lisää kuumalla pannulla.
Bechamel tehdään perinteisellä tavalla: voi ja jauho kuumennetaan yhdessä, kunnes seos on tasaista ja kuplivaa, ja maito lisätään vähitellen koko ajan sekoittaen, kunnes kastike paksunee tasaiseksi, kiiltäväksi massaksi ilman paakkuja. Jos jauhoa ja voita ei keitetä hetki ennen maidon lisäämistä, kastikkeeseen jää raa'an jauhon maku, joka ei lämmöllä enää häviä. Muskottipähkinä raastetaan mukaan maun mukaan, koska se korostaa maidon ja pinaatin makua ilman että se itse erottuu — pieni määrä riittää, liikaa ja kastike maistuu vain muskotille.
Parmesaani on tässä sekä mauntuoja että pinnan muodostaja: se suolaa kastiketta valmiiksi ja ruskistuu uunissa kauniisti, koska siinä on vähän kosteutta ja paljon proteiinia ja rasvaa, jotka reagoivat kuumuudessa. Jos parmesaania ei ole, sen voi korvata millä tahansa kovalla, pitkään kypsytetyllä juustolla, joka raastuu hienoksi eikä sula löysäksi massaksi — kriteeri on kovuus ja kypsyys, ei tietty nimi.
Tämä on perusruokaa siinä mielessä, että se syntyi aikanaan tavasta venyttää pientä määrää juustoa ja voita suurelle pinaattimäärälle: pinaatti on halpaa ja kasvaa nopeasti, bechamel tekee siitä täyttävää, ja juusto päällä antaa sille juhlavamman tuntuman ilman suurta kustannusta. Tavallinen kotiuuni, joka lämpenee 180 asteeseen, riittää tähän täysin — ei tarvita erikoisvarusteita, vain kärsivällisyyttä pinaatin kuivaamisessa ja hetki, jolloin seuraa, milloin pinta todella muuttuu kullanruskeaksi eikä vain lämpenee.
·