TekoälykuvaItalialainen perunakakku
Täyttävä perunavuoka, jossa perunamuusi sekoitetaan munien ja juustojen kanssa ja paistetaan uunissa rapeaksi.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 1 kg Peruna
- 2 kpl Kananmunat
- 160 g Mozzarella
- 150 g Savustettu scamorza
- Oliiviöljy maun mukaan
- 70 g Parmesaani
- Korppujauho maun mukaan
- Suola maun mukaan
- Mustapippuri maun mukaan
Valmistus
Pese perunat ja keitä ne isossa kattilassa runsaassa vedessä vähintään 45 minuuttia pehmeiksi.
45 minValmistele mozzarella: valuta neste pois, leikkaa pieniksi paloiksi ja anna valua siivilässä.
Valuta kypsät perunat, anna jäähtyä ja kuori ne.
Soseuta perunat perunapuristimella suureen kulhoon.
Lisää perunamuusiin kananmunat, suola, mustapippuri ja sekoita hyvin.
Lisää mozzarella ja kuutioitu scamorza, sekoita tasaiseksi massaksi.
Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle korppujauhoa.
Levitä peruna-juustomassa vuokaan ja tasoita lusikalla tai lastalla.
Ripottele päälle parmesaania ja paista 180 asteeseen esilämmitetyssä uunissa 30 minuuttia.
30 minAnna valmiin gratiinin jäähtyä hieman ja tarjoile vieraille huoneenlämpöisenä.
Tämä on italialainen perunavuoka, tortino di patate — ei kermaa, ei kastiketta, vaan perunamuusi joka pitää itsensä kasassa munan ja juuston avulla. Ratkaiseva kohta ei ole uunissa vaan sitä ennen: muusin pitää olla kuiva ja tiivis, muuten kakku jää löysäksi eikä leikkaudu siististi.
Peruna kantaa kosteutta mukanaan, ja jos sitä on liikaa, muna ei riitä sitomaan massaa. Siksi perunat kuoritaan vasta keittämisen jälkeen, kuumina — kuori pitää veden sisällä keiton ajan, mutta heti kypsymisen jälkeen peruna alkaa haihduttaa kosteutta itsestään, ja se kannattaa käyttää hyväksi.
Uunissa tapahtuu kaksi asiaa yhtä aikaa: pinta rapeutuu parmesaanin ja korppujauhon ansiosta, ja sisällä juusto sulaa langoiksi. Kun pinta on tummentunut kullanruskeaksi eikä enää vaaleaa, kakku on valmis — ei ennen.
Peruna on koko rakenteen runko, ja siksi se kannattaa valita jauhoinen, ei vahamainen: jauhoinen peruna hajoaa soseeksi ilman että siitä tulee liisteriä. Jos keittäminen venyy yli ajan, se ei haittaa — peruna saa olla ylikypsä, kunhan se on kuiva keitettynä. Veteen ei kannata lisätä suolaa liikaa, koska suola tulee myöhemmin juustoista.
Mozzarella tuo massaan venyvyyttä, mutta tuoreessa mozzarellassa on paljon nestettä, ja se neste on vihollinen — siksi se valutetaan erikseen ennen kuin sitä lisätään muusiin. Scamorza on savustettu, kiinteämpi sukulainen, ja se tuo syvyyttä joka muuten jäisi puuttumaan; jos sitä ei löydy, kiinteä savujuusto tai tavallinen juustotyyppi, joka sulaa mutta ei valu, toimii samalla periaatteella — kunhan se ei ole liian nestemäinen.
Kananmuna sitoo massan. Kaksi munaa neljälle perunakilolle on vähän, ja juuri siksi perunan pitää olla kuiva: muna ei pysty korjaamaan liikaa kosteutta, se vain sitoo sen minkä pystyy. Parmesaani menee pintaan, ei sekaan — se on tarkoitettu kuorrutukseksi, joka rapeutuu uunissa, ja korppujauho vuoan pohjalla estää kakkua tarttumasta kiinni, ei anna makua.
Jotkut sanovat, että perunakakku pitää tehdä jäähdytetystä muusista, jotta se pysyy paremmin koossa. Ei, koska kylmä muusi ei sido juustoja yhtä hyvin kuin lämmin — rasva ei pääse levittäytymään tasaisesti, ja tulos on pikemminkin läikikäs kuin yhtenäinen.
Suomalaisessa kotiuunissa 180 astetta toimii ihan hyvin, kunhan uuni on oikeasti esilämmitetty loppuun asti eikä vain hälyttänyt valmiiksi. Jos uuni lämpenee epätasaisesti, kakku kannattaa kääntää puolivälissä, jotta pinta tummuu joka puolelta samaan tahtiin.
Tämä on arkiruokaa, ei juhlaruokaa, ja sen taustalla on tavallinen talousajattelu: jäljellä olevat perunat ja pala juustoa muutetaan yhdeksi tiiviiksi aterian osaksi, joka kestää pöydässä huoneenlämpöisenä eikä vaadi tarkkaa ajoitusta tarjoiluhetkeen. Kärsivällisyyttä tarvitaan eniten jäähtymisvaiheessa — jos kakun leikkaa heti uunista, se hajoaa, koska juusto on vielä liian pehmeää pitämään muotoaan.