TekoälykuvaAurinkopiirakka kesäkurpitsalla ja pekonilla
Aurinkoa muistuttava täytetty lehtitaikinapiirakka kesäkurpitsa-ricotta-täytteellä.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 2 kpl Hiivaton lehtitaikina
- 3 kpl Kesäkurpitsa
- 250 g Ricotta
- 2 kpl Kananmunat
- 100 g Pekoni
- 100 g Provolone
- Suola maun mukaan
- Mustapippuri maun mukaan
- Muskottipähkinä maun mukaan
- Unikonsiemen ripotteluun
Valmistus
Pese kesäkurpitsat, leikkaa päät pois ja raasta ne.
Lisää raastettuihin kesäkurpitsoihin ricotta ja pekoni, sekoita huolellisesti.
Lisää yksi muna, mausta suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä maun mukaan, sekoita vielä kerran.
Leikkaa provolone pieniksi kuutioiksi ja lisää täytteen joukkoon.
Levitä toinen lehtitaikinalevy pellille ja merkitse keskelle noin 12 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä kulhon avulla.
Levitä kesäkurpitsa-ricotta-täyte keskelle ja ympärille, jättäen 1–2 cm tilaa keskikohdasta ja 1–2 cm tilaa ulkoreunasta.
Peitä toisella taikinalevyllä ja paina tiiviisti, jotta keskiosan täyte rajautuu selvästi ja ulkoreuna sulkeutuu tiiviisti.
Leikkaa veitsellä 16 viipaletta erottamatta niitä keskiosasta: jaa taikina ensin neljään osaan ja jokainen osa vielä neljään.
Kierrä kutakin viipaletta 45° ylöspäin, jotta täyte näkyy.
Vatkaa toinen muna ja voitele koko taikinan pinta, ripottele keskelle unikonsiemeniä.
Paista esilämmitetyssä 180 asteen kiertoilmauunissa noin 20–25 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea.
23 min
Kyse on aurinkomaisesta piiraasta: kaksi lehtitaikinalevyä, väliin kesäkurpitsa-ricotta-pekonitäyte, ja reunat leikattuna säteittäisiksi liuskoiksi, jotka käännetään ylös niin että piiraasta tulee kukkamainen, auringonsäteitä muistuttava muoto. Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa: täytteen kosteudessa ja viipaleiden kiinnityksessä keskiosaan.
Kesäkurpitsa vuotaa vettä raastettuna. Jos sitä ei puserra tai anna valua, täyte tekee taikinasta kostean ja pohja jää raa'aksi keskeltä vaikka pinta näyttäisi valmiilta. Siksi raasteen ja ricottan sekoittaminen ei riitä — ylimääräinen neste pitää päästää pois ennen kuin täyte päätyy taikinan päälle.
Toinen ratkaiseva kohta on leikkaus ja kiertäminen. Jos viipaleet leikataan kokonaan erillisiksi, piiras hajoaa paistaessa. Ne pitää jättää kiinni keskiosaan ja kääntää vasta sen jälkeen ylös: silloin täyte pysyy sisällä ja muoto avautuu kuin kukka, sen sijaan että valuisi pellille.
Lehtitaikina on tässä rakenne, ei maku — se kannattaa valita ohueksi levitetty, valmis levy, koska kotikeittiössä harvalla on aikaa tai syytä tehdä hiivatonta lehtitaikinaa itse. Kaksi levyä tarvitaan, koska toinen on pohja ja toinen leikataan säteiksi; jos taikina on liian kylmää ja hajoaa taivutettaessa, anna sen lämmetä hieman pöydällä ennen leikkausta.
Kesäkurpitsa antaa täytteelle kosteuden ja mallin, mutta juuri siksi se on hallittava raaka-aine: raasta se, suolaa hieman ja anna valua siivilässä, tai purista käsin ennen sekoittamista. Jos kesäkurpitsaa ei ole, kesällä sen voi korvata millä tahansa vastaavan rakenteen vihanneksella, joka raastettuna vapauttaa vettä samalla tavalla — esimerkiksi kurkulla, joka silloin vaatii saman puristamisen.
Ricotta sitoo täytteen ja tekee siitä pehmeän; jos sitä ei löydy, kriteeri on rasvainen, tasainen tuorejuusto, joka ei erotu keitettäessä — turkis- tai kvarkkityyppinen tuorejuusto toimii, kunhan se ei ole liian nestemäistä. Pekoni tuo suolaisuuden ja rasvan, joka estää täytettä kuivumasta uunissa; jos pekonia ei ole, sama rooli on kinkulla tai muulla suolaisella, rasvaisella lihalla.
Provolone sulaa kuutioina täytteen sisään ja antaa sille langittavan rakenteen leikattaessa; korvike on juusto, joka sulaa eikä muutu kumimaiseksi — gouda tai edam toimivat samalla logiikalla. Munat ovat kahdessa roolissa: yksi sitoo täytteen niin ettei se valu, toinen voidellaan pintaan, jotta taikina saa värin ja unikonsiemenet tarttuvat.
Uuni on tavallinen kotiuuni, ja kiertoilma tässä tarkoittaa sitä, että lämpö kiertää tasaisesti piiraan ympärillä — ilman kiertoilmaa paistoaika pitenee ja pintaa kannattaa seurata tarkemmin, koska se voi ruskistua epätasaisesti. Merkki kypsyydestä ei ole kello vaan väri: kun pinta on kullanruskea joka kohdasta, taikina on kypsää läpikotaisin, koska ohut lehtitaikina ei jätä raakaa kohtaa piiloon samalla tavalla kuin paksu leivonnainen. Aika 20–25 minuuttia on vain alaraja, jolta katsomista kannattaa aloittaa.
Jotkut sanovat, että täytteen voi levittää suoraan raastetusta kesäkurpitsasta kuivaamatta. Ei voi, koska lehtitaikina on ohut ja imee nesteen nopeasti — pohja jää tahmeaksi vaikka pinta näyttäisi paistuneelta.