TekoälykuvaUunissa paistettu kana kookosmaidon ja currykastikkeen kera
Mehevä kanaruoka kookosmaidolla ja currylla höystettynä, ananaksella ja parsakaalilla - helppo arkiruoka uunista.
Merkinnät on päätelty automaattisesti ainesosista ja ne voivat olla virheellisiä. Tarkista pakkausmerkinnät, jos asialla on sinulle merkitystä.
Ainekset
- 400 g Kanan rintafilee
- 25 g Vehnäjauho
- 3 kynsi Valkosipuli hienonnettu
- 1 kpl Sipuli hienoksi silputtu
- 2 kpl Purjo renkaiksi viipaloitu
- 2 rkl Curryjauhe
- 1 tl Jauhettu korianteri
- 1 tl Juustokumina
- 400 ml Kookosmaito
- 100 ml Kuohukerma
- 100 ml Liemi
- 100 g Pinaatti
- 1 kpl Parsakaali paloiteltu kukinnoiksi
- 400 g Ananas hedelmä ja siirappi, säilykepurkista
- 1 tl Oliiviöljy
- 1 tl Voi
- Suola
- Mustapippuri vastajauhettua
- 300 ml Basmatiriisi
- 50 g Maapähkinä suolattu
- 1 nippu Persilja hienoksi silputtu
Valmistus
Leikkaa kanafilee suikaleiksi ja pyörittele jauhoissa, suolassa ja pippurissa.
Paista liha nopeasti kuumalla, öljytyllä pannulla.
4 minNosta liha pannulta ja paista samalla pannulla sipuli, valkosipuli ja purjo (lisää tarvittaessa hieman öljyä) pehmeiksi.
5 minLisää curryjauhe, korianteri ja juustokumina, sekoita hyvin.
1 minLisää kookosmaito, kuohukerma, liemi ja pinaatti. Kuumenna kiehuvaksi.
5 minMausta ananassiirapilla, suolalla ja pippurilla maun mukaan.
Kaada voideltuun uunivuokaan yhdessä kanan, parsakaalin ja ananaksen kanssa.
Paista esilämmitetyssä kiertoilmauunissa 190 asteessa noin 20-25 minuuttia.
22 minKeitä sillä välin basmatiriisi pakkauksen ohjeen mukaan.
17 minTarjoa riisin ja maapähkinöiden kanssa, ripottele pinnalle persiljaa.
Tämä on uuniruoka, jossa kaksi eri lämmönlähdettä tekee eri työn: pannu rakentaa maun, uuni pitää sen koossa. Pannulla syntyy pohja — paistettu liha, pehmennetty sipuli-purjo-valkosipulisekoitus ja curryn, korianterin ja juustokumina paahtuminen rasvassa, joka avaa mausteiden aromit paremmin kuin nestemäisessä kastikkeessa koskaan. Uuni ei enää kypsennä mitään raa'asta valmiiksi, se vain tasaa lämmön niin, että parsakaali pehmenee omaan tahtiinsa eikä keskikohta jää koskaan kylmäksi niin kuin kävisi, jos koko homma jätettäisiin pelkän pannun varaan.
Onnistuminen ratkeaa kahdessa kohdassa. Ensin pannulla: sipuli-seos on valmis, kun se on pehmeää ja läpikuultavaa, ei ruskeaa — ruskistuminen tarkoittaisi, että makeus on jo palanut karvaaksi ennen kuin mausteet pääsevät edes mukaan. Toiseksi uunissa: parsakaali on valmis, kun kukinnon varsi antaa periksi veitsen painaessa, ei ole enää raaka mutta ei myöskään veltto — tämä on ainoa merkki, josta kannattaa lukea kypsyys, ei kello.
Kastikkeen koostumus on toinen asia, josta kannattaa pitää kiinni: kookosmaito ja kerma annetaan kiehahtaa ennen uuniin siirtoa, koska kylmänä uunivuokaan kaadettuna rasva ja neste eivät ehdi sitoutua samalla tavalla 20 minuutissa — tuloksena on vetinen pohja ja öljyinen pinta sen sijaan, että kastike pysyisi yhtenäisenä.
Kanan rintafilee on tässä käytännöllinen valinta, ei ainoa oikea: se kypsyy nopeasti suikaleina eikä kuivu uunissa yhtä herkästi kuin esimerkiksi kanan koipiliha tekisi paistettaessa ohuina paloina. Jauhopanerointi ennen paistoa ei ole koristelua — ohut jauhokerros sitoo osan lihasta irtoavasta nesteestä pannulle ja auttaa kastiketta sakenemaan hieman uunissa, ilman sitä kastike jää ohuemmaksi.
Curryjauhe, korianteri ja juustokumina ovat kolme eri roolia samassa kastikkeessa: curry tuo pohjavärin ja -maun, korianteri pehmeän sitrusvivahteen, juustokumina maanläheisen pohjan. Jos valmista curryjauhetta ei ole, minkä tahansa oman mausteseoksen voi koota samalla periaatteella — jotain paahtoa, jotain raikkautta, jotain maanläheistä — mutta silloin mausteet kannattaa paahtaa rasvassa yhtä kauan, ei pidempään, koska pitkä paahtaminen polttaa karvaaksi nopeammin kuin tuoreessa seoksessa huomaa.
Kookosmaito ja kuohukerma yhdessä antavat kastikkeelle paksuuden, jota kumpikaan ei tekisi yksin — kookosmaito yksin jää usein liian ohueksi lämmitettäessä, kerma yksin taas liian raskaaksi koko annokseen. Liemi laimentaa juuri sen verran, ettei kastike muutu tahnaksi parsakaalin ja ananaksen seassa.
Ananassiirappi mausteena annoksen lopussa ei ole makeuttamista huvin vuoksi: hapan-mausteinen kastike tarvitsee vastapainon, ja siirappi tuo sen ilman, että täytyy lisätä sokeria erikseen — jotkut sanovat, että tähän sopisi yhtä hyvin hunaja. Ei, koska hunajan oma maku peittäisi curryn alle jäävät hienovaraisemmat sävyt, siirappi on neutraalimpi.
Maapähkinät lopuksi eivät ole koriste vaan rakenne: pehmeän kastikkeen ja riisin rinnalla tarvitaan jotain, joka natisee hampaissa, muuten koko annos tuntuu yksiulotteiselta suussa. Jos pähkinäallergiaa ei ole, mikä tahansa paahdettu, suolainen pähkinä tai siemen toimii samalla periaatteella.
Tavallinen kotiuuni Suomessa pitää 190 astetta melko tasaisesti, mutta uunien väliset erot ovat todellisia — jos oma uuni paistaa kuumasti, parsakaalin reunat voivat tummua ennen kuin keskikohta ehtii pehmetä, ja silloin kannattaa laskea lämpöä hieman mieluummin kuin lyhentää aikaa. Kärsivällisyys on tässä se raaka-aine, jota ei lueteta ainesosissa mutta jota ilman annos jää puolivalmiiksi: sipulin pehmeneminen pannulla ja parsakaalin pehmeneminen uunissa eivät nopeudu kovemmalla lämmöllä, ne vain palavat.